Muistoruno on kaunis tapa hyvästellä läheinen

Muistorunojen tarkoitus on lohduttaa ja viestittää saattajien tunteita surun keskellä. Ne ovat kauniita, mutta surullisia runoja, joita käytetään esimerkiksi kuolinilmoituksiin, kukkalaitteisiin ja muistokirjoituksiin. Runoista löytyy jokaiselle saattajalle ja vastaanottajalle sopivia vaihtoehtoja maailmankatsomukseen, uskontoon tai muihinkin asioihin katsomatta. Ne ovat kaunis tapa muistaa ja hyvästellä läheinen ihminen. Ne tuovat myös lohtua niin niiden kertojalle kuin muillekin läheisille. Niihin löytyy runsaasti valmiita vaihtoehtoja, mutta runon voi aivan yhtä hyvin kirjoittaa myös itse. Tällöin muistoruno on vielä valmistakin runoa henkilökohtaisempi. Lisäksi se auttaa kirjoittajaansa käsittelemään samalla omia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Muistoruno on asia, jota valittaessa on muistettava, että runoihin ei ole mitään tarkkoja sääntöjä. Kauneimmat muistovärssyt ovat aina sellaisia, jotka sopivat parhaiten itselle ja läheiselle, jolle ne lausutaan tai kirjoitetaan.

Muistoruno

Kauneimmat muistovärssyt

Kauneimmat runot löytääkseen kannattaa selata useampia runokirjoja ja värssyjä läpi, jotta löytää sen sopivimman vaihtoehdon. Joukosta löytyy niin pitkiä ja laulumaisia runoja kuin myös lyhyitä ja yksinkertaisia, mutta siltikin äärimmäisen kauniita runoja.

Joskus kaikista kaunein muistoruno voi myös olla esimerkiksi tutun laulun sanoitus tai itse keksitty tai valmis ajatelma. Muistorunon ei missään tapauksessa tarvitsekaan aina olla runollisessa muodossa. Tärkeintä on kaunis ajatus ja se, että runo tai ajatelma kertoo sen kertojan tunteista ja ihmisestä, kenelle se on tarkoitettu.

Muistorunon vaikutus omaan mieleen

Muistorunot ovat niiden lausujalle tai kirjoittajalle tärkeä tapa käsitellä omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne ovat myös kaunis tapa tukea niin viestin antajaa kuin vastaanottajaakin – esimerkiksi osanottokukkien viestinä. Runoja luetaan usein ääneen esimerkiksi muistotilaisuuksissa, jolloin ne antavat lohtua itse vastaanottajan lisäksi myös muille vainajan läheisille.

Muistorunon kirjoittaminen itse saattaa olla vieläkin parempi tapa lisätä omaa hyvinvointia ja käsitellä surua. Itse kirjoitetun runon ei myöskään koskaan tarvitse olla täydellinen, eikä siihen kannata edes pyrkiä – tärkeintä on, että se on rehellinen. Silloin runon kautta voi purkaa ja ilmaista oman surunsa ja ajatuksensa, ja lisäksi itse kirjoitettu runo on mitä kaunein tapa muistaa läheistä.

Joskus sanoja ei ole – onko muistoruno pakollinen?

Aina surevat eivät tahdo lausua surullisia runoja tai ehkäpä mikään runo ei vain tunnu oikealta tilanteeseen. Mikäli sanoja ei löydy tai muistoruno ei tunnu sopivan juuri omaan suuhun lausuttavaksi, sitä ei ole pakko lausua. Esimerkiksi hautajaiskukat voi halutessaan laskea ilman sanoja. Tällöin vainajaa voidaan kunnioittaa ja muistella pelkällä kukkien laskulla ja hiljentymisellä kukkien laskemisen jälkeen. Jokaisella on oma tapansa jättää hyvästit ja käsitellä tunteitaan.

Mikäli muistoruno ei tunnu hyvältä ajatukselta, voi hyvästit, osanoton tai muun viestin ilmaista hyvin myös lyhyellä ja kauniilla viestillä, esimerkiksi sanomalla ”rakkaudella muistaen”. Surullisia runoja ei kannata sanoa tai kirjoittaa väkisin, mikäli ne eivät tunnu itselle, läheiselle tai hetkeen sopivilta – lyhyt ajatus, ajatelma, kauniit muistokukat tai hiljainen hetki voivat olla aivan yhtä kauniita asioita.